”Tervanruukuu” oli 1800-luvun puolivälissä suurimmillaan ja tätä mustaa kultaa soudettiin Oulun tervaporvareille välitettäväksi edelleen maailmalle puisten laivojen tervaukseen. Vähitellen elinkeino menetti merkityksensä kauppatuotteena, mutta tervanpolton osaaminen oli ja on edelleenkin hallinnassa useilla kylillä Kuhmossa.
Siitä osoituksena oli mm. vuonna 2000 toteutettu ”Maailman suurin tervahauta” –hanke, joka toteutettiin Lentiiran kylällä. Lisäksi Niemiskylä heräsi 1990-luvun puolivälissä toteuttaessaan suuria metsän käyttöön perustuvia hankkeitaan.
Niemiskylällä rakennettiin yhdessä täysimittainen tervavene tynnyreineen ja perustettiin tervanpolttopaikka kylätalon rantaan unohtamatta maastoon asetettuja opasteita.
Tässä hienossa ja ympäristössä kokoonnuttiin aiemmin joka kesä kyläjuhlaan. Tervaspuiden saanti alkaa olla nykyisin aina vain vaikeampaa.
Niemisen Kyläyhdistys toteutti ”Lotnikka” –hankkeella 2008-2010 tervaperinnettä esittelevän näyttelyn sisätiloihin ja jatkoi ”Toimiva Tervakylä” -hankkeella 2011-2012 tervaperinteen vaalimista Kuhmossa sekä kehitti edelleen perinteen esittelyä niin koti, -kuin ulkomaisillekin tutustujille. ”Lotnikka” –sana tarkoittaa haudanpolton valvojaa, työnjohtajaa.
Tervanäyttelyn materiaali lahjoitettiin kylätalon myynnin jälkeen Kuhmon museolle.
Viimeinen tervahauta näissä puitteissa poltettiin 6.8.2022.
Lentiiran kyläyhdistyksellä on myös tervanpolttotoimintaa.
Tervalinkit
www.kainuunterva.com
Tervan tie (matkailutie Oulusta Kuhmoon)